Vallisaari sähköpyörätuolilla

HUOM! Tämä juttu on vuodelta 2019. Lue myös juttuni kesältä 2021: Vallisaari ja Helsinki Biennaali pyörätuolilla.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Helsingin edustalla sijaitsevassa Vallisaaressa. Suomenlinnan vieressä sijaitsevalla saarella on pitkä historia, josta voi lukea muun muassa luontoon.fi -sivulta. Saarella on ollut pitkään muun muassa puolustusvoimien toimintaa sekä asutusta. Viime vuosikymmenet Vallisaari on kuitenkin ollut luonnon tilassa ennen kuin sen arvo ainutlaatuisena luontokohteena ymmärrettin ja saari avattiin yleisölle vuonna 2016. Luin etukäteen, että saarella ei ole liikuntaesteisille suunnattuja palveluja, eivätkä reitit ole esteettömiä. Olin kuitenkin kuullut onnistuneista retkeilyelämyksistä sähköpyörätuolilla liikkuen, joten lähdin tutkimusretkelle. Ja hyvä niin!

Huom! Tämä blogiteksti on kirjoitettu kesällä 2019 ja alla olevat tiedot eivät enää pidä paikkansa. Kesällä 2021 Vallisaareen pääsee esteettömästi JT-Linen vesibussilla Hakaniemestä. Lue lisää JT-Linen sivuilta. Vallisaareen pääsee Kauppatorilta JT-Linen vesibussilla. Aikuisten lippu on 10 euroa, 7-16 -vuotiaiden lasten lippu 5 euroa. Tätä nuoremmat lapset matkustavat maksutta. Avustajani pääsi puoleen hintaan eli lasten lipulla. Kauppatorilta lähteviin vesibusseihin pääsee pyörätuolilla, Hakaniemestä lähtevään ei pääse. Vallisaareen kulkeva vesibussi kulkee myös Suomenlinnaan ja Lonnaan ja samalla lipulla pääsee päivän aikana näihin kaikkiin. Me menimme kuitenkin vain Vallisaareen. Mennessä vesibussi meni sinne suoraan, palatessa pysähdyimme Suomenlinnassa ja Lonnassa. Lähtiessämme Kauppatorilta vesibussiin menevä silta oli melko jyrkkä ja alussa oli pieni kynnys. Kynnyksen olisi voinut välttää nostamalla sillan hieman ylöspäin, mutta se pysyi paremmin paikallaan näin ja pääsin kynnyksestä hyvin. Vallisaaressa ensin laitettu silta oli hyvin jyrkkä, mutta se vaihdettiin pyynnöstäni loivempaan. Palatessamme muutaman tunnin päästä vesibussi oli hieman pienempi kuin tullessamme ja sillat molemmissa päissä asettuivat loivemmin. Kaikkiin suuntiin pääsin kuitenkin ilman suurempaa hässäkkää, kunhan useampi ihminen piti siltaa paikallaan. Kaikki tämä tuntui olevan henkilökunnalle tuttua ja palvelu oli hyvää. Myös Suomenlinnassa ja Lonnassa olisin päässyt ulos vesibussista. Ulkokansille ei pääse, mutta sisääntulokannella oli riittävästi tilaa ja ihanat ikkunat, joista ihailla merimaisemaa. Tässä vielä kuvatodisteita.

Sinivalkoinen JT-Linen vesibussi vie Kauppatorille, pienempi ruskea Hakaniemeen.

Silta vesibussiin Kauppatorilta lähtiessämme.

Maisemien ihastelua menomatkalla.

Silta vesibussiin Vallisaaressa.

Esteetön hengailupaikka paluumatkalla.

Silta pois vesibussista Kauppatorilla.

Vallisaari oli kertakaikkisen ihana! Me kuljimme kolmen kilometrin mittaisen Aleksanterin kierroksen. 2,5 kilometrin mittaisen Kuninkaansaaren kierroksen jätimme seuraavaan kertaan. Koko Aleksanterin kierros oli helposti kuljettavissa sähköpyörätuolilla. Reitti on koko matkalta hiekkatietä ja esimerkiksi mukulakiviä ei tällä saarella ole ollenkaan. Välillä oli melko jyrkkiä mäkiä. Sähkäri meni mäet kaikkiin suuntiin helposti, mutta manuaalipyörätuolin kelaaminen tai työntäminen voi olla haasteellista. Tästä syystä Vallisaarta ei voi kutsua esteettömäksi. Reitti kulkee keskellä luontoa. Välillä saa ihastella lammelle aukeavaa maisemaa, välillä merelle. Koko ajan ympärillä on rehevää kasvillisuutta. Osalle näköalatasanteista on vain portaat, osaan pääsi. Matkan varrella on pöytiä eväshetkiä varten. Isompi kuivakäymälä on vain vessibussin laiturin vieressä. Vallisaaren sivuilla lukee: ”Luotsitalon päälaiturin vieressä sijaitseva kuivakäymälä on liikuntaesteisten käytettävissä avustajan kanssa.” Minun piti ehdottomasti käydä katsomassa mitä ihmettä se tarkoittaa, mutta unohdin innostuksissani asian aivan täysin. Vietimme saarella aikaa pari tuntia, jonka aikana itselläni ei tullut tarvetta päästä vessaan. Vallisaaressa on joitakin kahviloita ja ravintoloita. Me pysähdyimme nauttimaan muurinpohjaletut Jäätelökahvila Pajaan. Sisälle tai terassille ei päässyt esteettömästi, mutta pihan pöytien päätyyn kyllä. Ihanan letkeä tunnelma ja etelän musiikki! Kaiken kaikkiaan todella kiva paikka viettää hellepäivää. Ihmisiä oli huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Suomenlinnassa ja pitkiä pätkiä sai kulkea törmäämättä kehenkään. Lämmin suositus, mikäli pärjäät hiekkateillä ja paikoin mäkisessä maastossa.

Lue myös kokemukseni naapurisaari Suomenlinnasta viime kesältä.