Berliini on jakaantunut moneen kaupunginosaan ja siksi kaupungilla on myös monta keskustaa. Ensisilmäyksellä karttaan etäisyydet ovat pitkiä, mutta loppujen lopuksi yllättävän monet myös hyvän sähkärimatkan päässä toisistaan. Matkamittariin kertyi reissun aikana kilometrejä 59. Kaupunki tarjoaa koettavaa ja nähtävää juuri niin moneksi päiväksi kuin siellä vietät. Viidessä päivässä (tai oikeastaan neljässä, sillä yhden päivän vietimme Potsdamissa) ehtii nähdä päänähtävyydet, seuraavalla kerralla voi sitten syventää. Keskitytään tällä kertaa yleisesti siihen mitä tein ja seuraavassa osassa tarkemmin historiallisiin nähtävyyksiin ja niiden herättämiin tunteisiin.
Aloitimme reissumme opastetulla kiertoajelulla. Meillä oli tilausbussi, mutta erilaisia kiertoajelujen tarjoajia on Berliinissä paljon ja monet niistä näyttivät olevan esteettömiä. Esteettömiä kierroksia voi tehdä myös vesillä Spree-joella, kuten minä pari vuotta sitten, mutta nyt ei sille jäänyt aikaa. Ensimmäisenä päivänä kävelimme hotellilta noin puolentoista kilometrin matkan Kurfürstendammille. Berliinin kuuluisin ostoskatu vaikuttaa ensin liian autojen täyttämältä, mutta kahvilan terassille istahtaessa alkaa päästä jyvälle kadun sykkeestä. Ohikulkijoiden katsominen aurinkoisella säällä on hyvin viihdyttävää. Lisäviihdettä toi pelleksi pukeutunut mies, joka imitoi kadun kulkijoita erittäin taitavasti. Myös kaupat, joista minun makuun parhaat sijaitsevat itseasiassa kohdassa, jossa Kurfürstendamm muuttuu Tauentzienstrasseksi, imaisivat hetkessä syvyyksiinsä. Toisena päivänä vierailimme Berliinin eläintarhassa Zoologisher Gartenissa, joka sijaitsi noin kilometrin päässä hotelliltamme. Pyörätuolin käyttäjä ja avustajat saivat molemmat alennetun lipun 6,50 euroa. Eläintarhassa pääsi hyvin liikkumaan pyörätuolilla ilman korkeusvaihteluita ja siellä oli useampia invavessoja.
Sähkärin renkaat kuljettivat minua vapaahetkinäni myös vajaan kolmen kilometrin matkan hotelliltamme Brandenburgin portille, sieltä vieressä sijaitsevalle Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkille ja sieltä Potsdamer Platzille, jossa riittää nähtävää moneen makuun. Minä kokeilin Panorama Punktia, näköalatornia, sillä kuuluisaan TV-torniin ei oteta pyörätuolin käyttäjiä. Panorama Punktiin pääsi hissillä muutamassa sekunnissa. Minä ja avustaja maksoimme molemmat alennetun lipun hinnan eli 5 euroa. Näköalatasanne oli pieni pettymys, sillä kaltereiden läpi ei nähnyt niin hyvin kuin olisin toivonut, varsinkaan matalalta pyörätuolista (kuvassa olen nostanut sähkärin hissin ylös). Sen sijaan korkeuksissa oleva kahvila tarjosi hienot näkymät ja herkullista omenapiirakkaa.
Potsdamer Platzilta jatkoin kulkuani Gendarmenmarkt -aukiolle, jossa edellisellä reissulla oli paras joulutunnelma. Nyt auringon paahteessakin aukio oli näkemisen arvoinen ja jollekin siellä sijaitsevista terasseista kannattaa hetkeksi istahtaa. Gendarmenmarktilta jatkoin Spree-joen rantaan. Siellä on paljon ihania kesäterasseja, kuten vaikka Strandbar Mitte, jossa tanssitaan ja nautitaan. Museosaaren vieressä sijaitseva tuomiokirkko Berliner Dom oli erityisen kaunis ilta-auringon valossa ja eräänä iltana nautimme illallista joen rannan italialaisessa ravintolassa kirkkoa ihastellen.
Yhtenä päivänä juna vei Nordbahnhoffille, jonka läheisyydessä sijaitsee pala murtunutta muuria, josta kerron vielä erikseen. Sieltä oli muutaman kilometrin kävelymatka elämää täynnä olevaa Torstrassea pitkin kohti Alexanderplatzia. Matkalla oli paljon ihania ravintoloita. Päädyimme vietnamilaiseen, jonka katupöydissä oli tunnelmaa. Alexanderplatzin kaupat ja valtava kauppakeskus Alexa tarjosivat hetkeksi viilennystä kuumaan päivään. Alexanderplatzilta jatkoimme noin kilometrin matkan Hackescher Marktille, jossa on kivoja ravintoloita ja josta pääsee helposti junaan.
Berliinin, kuten niin monen muunkin kaupungin, kokee siis parhaiten kulkemalla katuja pitkin nähtävyydeltä toiselle. Junat ja metrot ovat käteviä, mutta pisteen a ja b väliltä jää helposti paljon näkemättä. Päivän aikana saa varautua kuitenkin kulkemaan tällä periaatteella helposti kymmenenkin kilometriä. Berliinin kadut ovat pääsääntöisesti tasaisia, mukulakiviä on jonkin verran. Uskaliaimmat menevät pyöräkaistalle, jotka sijaitsevat usein autoteiden reunoissa ja ovat näin tasaista asfalttia. Jalkakäytävien reunat on tienylityskohdissa madallettu hyvin.
Seuraavalla Berliinin reissullani haluaisin syventyä alueisiin, jotka eivät ole niin turistien suosiossa. Kaikkiin niihin, joista Urbaani viidakkoseikkailijatar Laura on blogissaan kirjoittanut. Nämä turistinähtävyydetkin kuitenkin kannattaa kuitenkin ehdottomasti kokea!
Lue täältä vinkkien ensimmäinen osa Berliinin esteettömästä joukkoliikenteestä.
1 Comment
Anonyymi
5.9.2015 at 20:26moi, eikö noihin hotellien sänkyihin saa minkäänlaisia kaiteita, mietiin vaan et jos on vaikka halvaantunut niin eikö tipu sängystä, pystytkö sä nukkumaan hyvin kaiteettomassa sängyssä