Olen niin onnellinen, etten luovuttanut tämän Suomen kesän kanssa toissaviikolla pukiessani hanskoja, vaan pysyin sitkeästi alkuperäisissä lomasuunnitelmissani. Vietin nimittäin juuri vuorokauden Turussa, yhdessä suosikki-kesäkaupungissani ja tuntui, että sain tiiviissä paketissa kaiken, mitä lomalta voi toivoa. Jopa sen tunteen, että olisin kauempanakin etelässä, vaikka todellisuudessa olinkin vajaan kahden tunnin junamatkan päässä kotoa.
Hotelliksi valitsin tutun ja toimivan Scandic Julian, jossa olen yöpynyt monia kertoja. Tällä kertaa huoneena oli kahden hengen esteetön standard-huone. Viimeksi keväällä hotellissa yöpyessäni meitä oli kolme henkilöä ja yövyimme esteettömässä Family Superior -huoneessa, joka sekin oli erinomaisen toimiva ja huomattavasti esimerkiksi tätä huonetta 209 tilavampi. Kaiken kaikkiaan hotellissa on neljä esteetöntä huonetta, kaikki vähän erilaisia. Kävimme hotellissa iltapäivällä kirjautumassa sisään, mutta emme saaneet vielä huonetta. Jätimme ylimääräiset tavarat matkatavarahuoneeseen ja kohtasimme huoneen ensi kerran vasta puoliltaöin Turun ihanuuksista palattuamme.
Turku oli hellettä, täyttä aurinkoa, iloista naurua, meidän neljän hyvän ystävyksen iloista jälleennäkemistä, kauneutta ja herkullisuutta. Aloitimme uudesta Walo Rooftop Barista, joka aukesi keväällä uuden Sokos Hotel Wiklundin katolle. Tilavalla hissillä pääsee kerrokseen yhdeksän, jossa on sekä sisä- että ulkotilaa. Yhtä kerrosta ylemmälle ulkoterassille on vain portaat (korjaus: porrashissi kymppiin pitäisi kuulema olla myös, en tajunnut katsoa niin tarkkaan, kun viihdyimme ysissä). Hyvässä seurassa ja paahteessa nautittua Mangodaiquiria parempaa lomavuorokauden aloitusta en pysty kuvittelemaan. Seuraavaksi nousimme Aura-jokilautan kyytiin. Jokilauttoja kulkee Aurajoessa kaksi: Jakke ja Aura. Esteettömästi kyytiin pääsee Kristiinankadun kohdalta ja Vierasvenesataman pysäkiltä. Maksoimme iltapäivällä alkaneesta kyydistä 5 euroa ja pystyimme samalla leimalla nousemaan pois ja takaisin illan aikana niin usein kuin halusimme. Nousimme kyytiin Kristiinankadulta ja matkasimme lautalla Vierasvenesatamaan, jossa lautta vie kätevästi suoraan ravintola Nooan terassille. Nooassa on myös inva-wc, joten sen ihanaa terassia kannattaa suosia. Nooan jälkeen meitä odotti pöytävaraus ravintola Neråssa ja viimeistään sen tunnelmalliseen pöytään istuessani mietin, miten vahvasti voikaan tuntua siltä, että olisin etelässä. Nerån ovella on kynnys, johon työntekijät hakivat pitkän rampin. Inva-wc on, mutta en onneksi tarvinnut sitä, sillä siellä oli iso pöytä… Jatkoimme iltaa jokilautan kyydissä (talo tai siis lautta, tarjosi makkarat, joille ei kuitenkaan Nerån jälkeen ollut tarvetta), huokailimme (tai ainakin me turistit) jokirannan kauneudelle ja päätimme illan tunnelmointiin ravintola Koulun ihanalla, tilavalla takapihan terassilla. Tänä aamuna, hyvin nukutun yön ja hotelliaamiaisen jälkeen, me turistit vierailimme vielä jokirannan kansainvälisillä suurmarkkinoilla, nautimme jätskiä ja totesimme jälleen, että kesä-Turku ei petä ikinä.
No Comments