Lensimme Wieniin Finnairin suoralla lennolla. Finnairin siivillä en ole moneen vuoteen ollut, sillä halvemman hinnan vuoksi on viime aikoina matkan suunnittelu alkanut aina Norwegian Airlinesin sivuilta. Finnair on kuitenkin tällä hetkellä ainut Helsingistä Wieniin suoria lentoja tekevä lentoyhtiö, eikä hintakaan ollut päätä huimaava. Innostuin siitä, kuinka helppoa varauksen teko oli. Sen kun vaan varasin netissä lennot niin kuin kuka tahansa ja ilmoitin sähkärin ja avuntarpeeni netistä löytyvällä lomakkeella. Tiedot kuitattiin vastaanotetuiksi hyvin nopeasti. Huomattavasti helpompaa kuin asiakaspalveluihin soitteleminen. Lentokentän lähtöselvityksessä on Finnairilla oma ”special passengers” – tiskinsä, joka ei kyllä tällä kertaa kovin paljoa nopeuttanut. Lentokone ei poikennut muista lentoyhtiöistä, yhtä huonosti pysyivät käsinojat minua nostettaessa ylhäällä ja ahdasta on toki ihan niin kuin kaikissa koneissa. Asiakaspalvelu lennolla sen sijaan saa täydet pisteet molempien lentosuuntien osalta, eron moniin viime aikojen lentojeni asiakaspalveluun huomasi kyllä. Haluaisin muuten tässä kohtaa antaa Palmuaseman erityiskiitokset Lassila & Tikanojan lentokenttäavustajille Helsinki-Vantaalla. Te olette onnistuneet koneeseen avustamisissani koko vuoden ajan, niin nytkin. Toiset erityiskiitokset teille, jotka laitatte sähkärin koneeseen, se saapui Wieniin (ja takaisin Helsinkiin) täydellisessä kunnossa!
Wienin lentokentästä olin kuullut ennakkoon varoitusta, että kone saapuu terminaalin vanhalle puolelle, josta on pitkä matka uudelle puolelle matkalaukkuja hakemaan. Kone tuli putkeen, mutta meidät haettiin silti koneen takaovesta nostinautolla, jossa sähkäri jo meitä odotti. Tällä autolla mentiin lentokentän uudelle puolelle, suoraan matkatavarahihnojen läheisyyteen. Hyvin osaavaa palvelua tälläkin kentällä ja kaikki sujui mallikkaasti molempiin suuntiin. Paluumatkalla sähkäri jätettiin Wienin kentällä Helsinki-Vantaan tapaan jo heti lähtöselvityksen jälkeen.
CAT-juna lentokentältä toimi hyvin pyörätuolillakin |
Lentokentältä jatkoimme matkaa CAT City Airport Train-junalla kohti keskustaa. Junia kulkee noin puolen tunnin välein ja matka kestää reilut 15 minuuttia. Junan joka vaunuun pääsi sähkärillä ja vaunuissa on pienet pyörätuolipaikat. Junan ja laiturin väliin jää rako, jota varten junan henkilökunnalla on pieni ramppi. Lentokentällä väli ei ole suuri, enkä tarvinnut ramppia, mutta keskustassa väli on suurempi. Tämä on hyvä tietää ennalta, sillä kun henkilökunta lippuja tarkistaessaan kysyy tarvitsetteko apua toisessa päässä, hän tarkoittaa nimenomaan ramppia, mitä me emme vielä siinä kohtaa ymmärtäneet. Pyörätuolia käyttävät matkustavat CAT-junassa ilmaiseksi. Muille edestakainen lippu maksaa netistä ostettuna 17 euroa, lentokentän automaateista ostettaessa muistaakseni pikkuisen enemmän. Juna tulee keskustassa Wien Mitte-rautatieasemalle, josta on hyvät metroyhteydet eri puolille. Olisi ollut myös Meininger Downtown Franz – hotellillemme, mutta päätimme mieluummin kävellä. Matka näytti kartalla alle 2 kilometrin mittaiselta, mutta todellisuudessa se oli ehkä vähän enemmän. Tai sitten pienet matkalaukkujen pyörien väliin jäävät kivet sekä kylmyys saivat matkan tuntumaan pidemmältä.
Meininger Downtown Franz sijaitsee hieman ydinkeskustasta pohjoiseen, lähellä metrolinjojen U2 ja U4 asemia. Kaikkialle olisi päässyt kävellenkin erityisesti kesäaikaan, mutta talvella on yleensä liian jäässä jo kun pääsee sinne minne on menossa. Tämän todistimme. Downtown Franz on hostellityyppinen, siisti ja viihtyisä, erityisesti nuorempien ihmisten suosima. Invahuoneessa oli kaksi erillistä sänkyä ja kerrossänky. Juuri tämä useamman henkilön invahuone sai meidät valitsemaan majapaikaksemme tämän hotellin, sillä useamman henkilön invahuoneita on harvassa. Huone vaikutti aluksi hyvin pieneltä. Sängyt oli niin lähellä ovea, etten mahtunut ovesta sisään. Niitä sai onneksi siirrettyä ja lopulta mahduimme asumaan huoneessa oikein hyvin. Kylpyhuone oli hyvän kokoinen. Hotellissa on lisämaksullinen aamiainen, joka aloitti päivämme aina mainiosti.
Huone 420 sijaitsi aivan hissien vieressä |
Suihkussa oli seinästä taittuva tuoli ja tilaa ihan hyvin |
Wien itse oli yllättävä. Kävellessämme ensimmäisenä päivänä Wien Mitte – asemalta Tonavan kanavan rantaa pitkin hotellillemme näimme aluksi vain rumia kerrostaloja ja teollisuusrakennuksia, mikä ei ollenkaan vastannut ennakkomielikuvaa. Odotuksen mukaiset mielikuvat kuitenkin vahvistuivat kun suuntasimme ensimmäisenä iltana uusgotiikkaa edustavan mahtipontisen kaupungintalo Rathausin edustalla oleville joulumarkkinoille ohi mahtavan Votivkirchen, josta tuli mieleen vähän Barcelonan Sagrada Familia-kirkko. Wienin ihanuus aukeni viikonlopun aikana pala palalta kävellessämme pitkin Grabenia sen varrella olevia pieniä liikkeitä ja kahviloita ihastellen, Stephansdom-tuomiokirkkoa katsellen, Mariahilfer-ostoskadun joulusesongista seoten ja erityisesti joka kerta kun siirryimme kylmästä sisään viihtyisään kahvilaan tai viinitupaan. Kylmän Wienissä nimittäin todella koki, mikä oli lämpimiin ilmastoihin yleensä matkustavalle palmumatkailijalle melkoinen elämys. Kaupungissa ei kuitenkaan ollut lunta ja aurinko paistoi monena päivänä ihanan kirkkaasti.
Joulutoreja kaupungissa on lähes jokaisella aukiolla. Kiersimme kunnolla Rathausin joulutorin, Karlsplazin joulutorin, Spittelbergin joulutorin ja muutamia pienempiä. Pidin eniten Spittelbergin torista. Alue on ihanaa kapeakujaista vanhaa kaupunkia, todella kaunista. Jouluisia kojuja on levittäytynyt reunustamaan katuja ja jotenkin tunnelma oli tällä torilla parhaimmillaan. Kaikilta joulutoreilta sai suunnilleen samoja tuotteita, krääsää, käsitöitä ja herkkuja. Ja tietenkin glühweinia, joka maistui jokaisella torilla ihan yhtä hyvältä ja lämmitti ihanasti. Ainoita ihmisiä emme toreilla suinkaan olleet, mutta suurta tungosta en kuitenkaan kokenut. Kävimme myös Riesenrad-maailmanpyörässä, joka on maailman vanhimpiin kuuluva huvilaite ja pyörinyt vuodesta 1897. Pyörätuolin käyttäjä ja avustaja pääsi pyörään puoleen hintaan. Yhteen vaunuista pääsi myös pyörätuolilla tai ainakin minun 65 cm levyisellä tuolilla. Vaunun ovi oli ehkä noin 68 cm leveä, joten melkein teki tiukkaa. Ylhäällä hieman pelotti, sillä lähes täyteen ahdettu vaunui heilui kovassa tuulessa ja kyse oli siis maailman vanhimpiin kuuluvasta maailmanpyörästä… Kokemisen arvoinen elämys silti ja hienot näköalat yli kaupungin.
Riesenrad-maailmanpyörän vaunun ovesta mahtui juuri ja juuri sisään |
Spittelbergin joulutorilla oli tunnelmallisinta |
Wienissä pääsi liikkumaan kaduilla hyvin. Emme käyneet nähtävyyksissä sisällä (Leopold Museumin alastomista miehistä kertovaan näyttelyyn tosin meinasimme mennä), mutta monissa on otettu esteettömyys huomioon. Moneen ravintolaan tai kahvilaan oli yksi iso kynnys/porras ja mukanani matkoilla kulkevaa pientä ramppia käytettiin usein. Julkisilla liikkuminen on kaupungissa helppoa, sillä kaikilla metroasemilla on uusi ja siisti hissi. Metroista suuri osa on uusia, joissa aina viimeisessä ja ensimmäisessä vaunussa on hyvin tilaa pyörätuoleille, eikä laiturin ja junan väliin jää ollenkaan väliä. Vanhojakin metroja kulkee ja niissä väliä tai pientä korkeuseroa saattaa vähän jäädä. Rampin avulla ei näissäkään metroissa ollut mitään ongelmaa ja nostamaankin olisi pystynyt. Busseja emme käyttäneet, mutta kaikki näkemämme olivat matalalattiaisia. Raitiovaunuista yli puolet ovat uusia matalalattiaisia. Ainoa pettymys oli turistibussi, jonka lämpöön olisimme halunneet hetkeksi kierrokselle. Ne eivät kuitenkaan olleet esteettömiä. Pyörätuolin käyttäjä ja avustaja maksavat joukkoliikenteessä normaalin hinnan. Me ostimme aina 24 tunnin lipun, mikä oli hyvä ratkaisu ja mahdollisti kulkemisen tuon ajan sisällä niin usein kun halusi. Wienin esteettömyydestä on erittäin hyvin tietoa täällä.
Karlsplazilla sijaitsee taidehalli ja kahvila, jossa on myös inva-wc. Vessojen löytäminen oli monen muun kaupungin tavoin haastavaa, joten pidä tämä mielessä. |
Ihana matka! Melkein kaikki joululahjat löytyivät kaupungista ja joulutunnelma hiipi mieleen. Se hetkeksi hävisi arkeen paluun jälkeen, mutta palaa nyt kuvia katsellessa. Seuraavan kerran haluan kokea Wienin kesällä kun iloiset ihmiset valtaavat puistot ja kahviloiden terassit. Joulukaupunkinakin suosittelen kuitenkin lämpimästi!
4 Comments
Anonyymi
5.1.2013 at 19:45Kiitos.Ihanasti kerrottu.
ps.pääsikö myös avustaja ilmaiseksi lentokenttäjunalla?
Palmuvirkailija
6.1.2013 at 10:03Hei! Avustaja maksoi CAT-lentokenttäjunassa normaalin hinnan.
Anonyymi
8.2.2013 at 12:30Hei! Kiitos tarkoista kuvauksista 🙂 oliko sinulla erikseen avustaja vai auttoivatko ystäväsi sinua?
Palmuvirkailija
10.2.2013 at 19:13Hei! Kaksi ystävääni toimivat tällä reissulla myös avustajinani.