World Summit on Accessible Tourism 2025

This article was originally written in Finnish but translated into English with the help of AI.
Go to the English version.

Osallistuin lokakuun alussa Italian Torinossa järjestettyyn esteettömän matkailun maailman konferenssiin, World Summit on Accessible Tourism, Destinations for All -tapahtumaan. Lähdin hakemaan ennen kaikkea uutta tietoa, tapaamaan tuttuja vuosien varrelta ja verkostoitumaan uusien ihmisten kanssa. Nyt reilu viikko World Summitin päättymisen jälkeen pää on edelleen täynnä oivalluksia, ideoita ja intoa. Jaan seuraavaksi kanssanne tärkeimmät yhteenvetoni.

Taustaa

World Summit on Accessible Tourism järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014 Montréalissa Kanadassa ja toisen kerran vuonna 2018 Brysselissä Belgiassa. Nyt puitteet noin 400:lle esteettömän matkailun parissa toimivalle henkilölle kymmenistä eri maista tarjosi Torino Italian pohjoisosassa, Piemonten maakunnassa. Konferenssikeskus sijaitsi Lingotton alueella, noin viiden kilometrin päässä Torinon keskustasta. Torinon keskustan ehdin kokea vain hyvin lyhyesti, mutta jäi tunne, että sinne voisin palata.

World Summit on Accessible Tourism järjestettiin monen toimijan yhteistyönä, mutta pääjärjestäjinä toimivat ENAT – European Network of Accessible Tourism, CPD – Consulta per le Persone in Difficoltà ja ISITT – Istituto Italiano Turismo per Tutti. Tapahtuma kesti kaikkiaan kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä lähinnä verkostoiduttiin ja kahtena seuraavana päivänä keskityttiin ohjelmaan. Ohjelma koostui aamupäivien yhteisistä osuuksista sekä iltapäivien erillissessioista. Niitä oli samaan aikaan valittavana 4-5 ja vain yhteen pystyi kerrallaan osallistua, joten paljon hyvää asiaa jäi myös kuulematta.

Parasta konferenssissa oli se, että puheenvuoroissa ei tarvinnut korostaa sitä, miksi aihe on tärkeä. Paikalle olivat kokoontuneet ne, jotka sen jo tietävät. Toivon tosin, että moni tietäjistä myös puuttui ja noin 400 paikalla ollutta olisi vain pieni otos maailmalla esteettömän matkailun arvon näkevistä. Esimerkiksi minä olin ainoa osallistuja Suomesta. Toki faktoja todettiin täälläkin:

• EU:n tilastojen mukaan vuonna 2024 23,9 %:lla yli 16-vuotiaista eurooppalaisista oli jonkinlainen toimintakyvyn rajoite.
• Vuonna 2035 joka neljäs eurooppalainen on yli 65-vuotias (eli hyvin todennäköisesti esteettömyyttä tarvitseva).
• Esteettömyyttä tarvitsevista matkustajista 84 % on kokenut esteettömyyshaasteita matkustaessaan.
• TUI UK:n tilastojen mukaan esteettömyyttä tarvitsevat matkustajat viipyvät matkoillaan 15 %:a keskivertomatkustajia pidempään ja kuluttavat 16 % enemmän rahaa.

Mennään sitten tärkeimpiin yhtenvetoihini.

1) Esteetöntä matkailua kehitetään (liikaa?) paikallisissa projekteissa

Tapahtumassa vahvistui tunteeni siitä, että esteetöntä matkailua kehitetään edelleen paljon paikallisissa projekteissa ja paljon ei-kaupallisten toimijoiden toimesta. Näin on Suomessa, mutta selvästi myös muualla maailmassa. Näissä projekteissa saadaan kyllä usein paljon hyvää tehtyä: Kansallispuistojen esteettömyys paranee, esteettömiä rantoja syntyy ja sen hetkinen henkilökunta saa valmennusta. Usein lopputuotoksena syntyy myös PDF-opas. Tämä kaikki on toki hyvää, mutta jää usein hyvin paikalliselle tasolle ja siihen hetkeen, eivätkä tulokset leviä laajemmin. Jäin kaipaamaan jotain ihan uutta ja isompaa. Suomalaisen Riesa Consultative Oy:n luoma esteettömyysindeksi ja heidän kaupunkiympäristön esteettömyyden kehittämiseen soveltuva joukkoistamista hyödyntävä mobiilipeli olisivat sopineet konferenssin ohjelmaan erinomaisina uusina tuulahduksina.

Yhtenä kuulemistani projekteista mieleen jäi Slovenian pääkaupunki Ljubljanan esteettömyyden kehittämisen projekti: Kolmessa vuodessa he ovat tehneet esteettömyyskartoituksen yli 450:een matkailijan kannalta merkitykselliseen paikkaan. Kartoituksia on tehty hotelleissa, museoissa, nähtävyyksissä, ravintoloissa ja joukkoliikenteessä. Nyt Visit Ljubljana -sivustolla voi suodattaa hakuja esteettömyysominaisuuksilla ja hakuun voi aidosti luottaa. Vierailin Ljubljanassa vuonna 2018 ja olin jo silloin vaikuttunut kaupungin esteettömyydestä. Nyt haluan mennä uudestaan. Heidän projektistaan on vastannut Ljubljana Tourism, joka on toteuttanut yhteistyön esteettömyyteen keskittyvän asiantuntijayrityksen kanssa. Ajattelen, että parasta on nimenomaan se, että projekti on kaupungin matkailupalveluiden hallinnoima. On ehdottoman tärkeää sitouttaa yksittäiset yritykset kehittämään esteettömyyttä sekä tuottamaan ja ennen kaikkea ylläpitämään tietoa, mutta vaatimus ja koordinaatio siihen täytyy tulla alueen matkailuorganisaatiolta.

2) Esteetön matkailu tarvitsee taloudellista ja strategista panostusta

Tapahtumassa kuultiin luonnollisesti paljon kokemuksia isäntämaa Italiasta. Paikalla olivat muun muassa maan turismiministeri ja vammaisministeri sekä lukuisia Piemonten ja Torinon alueen matkailujohtajia. Mieleeni jäi muun muassa se, että Italian Mininistry of Tourism on tänä vuonna satsannut 18 miljoonaa esteettömän matkailun kehittämiseen ja pelkästään Piemonten matkailualue 3 miljoonaa matkailukohteiden esteettömyyden parantamiseen. Sama toistuu vuosittain. Tahto kasvattaa matkailijamääriä ja toivottaa tervetulleeksi myös esteettömyyttä tarvitsevia matkailijoita, vaatii myös taloudellista panostusta.

Monet Espanjan kaupungit, muun muassa erittäin toimiva Valencia, olivat esittelemässä omia esteettömän matkailun strategioitaan, samoin Visit England. Esteettömyys on niin iso, niin tärkeä ja niin isoa matkustajajoukkoa koskettava asia, että se vaatii oman strategiansa, siinä määritellyt toimenpiteet ja budjetin. Meillä Suomessa on muodostunut tavaksi puhua esteettömyydestä osana vastuullisen matkailun ja inklusiivisen matkailun strategiaa. Vastuullisuuden ja inklusiivisuuden sateenvarjojen alle esteettömyys kyllä sopii, mutta esteettömyys leikkaa läpi koko matkailusektorin ja vaatii asenteen lisäksi ennen kaikkea fyysisiä ratkaisuja, joten sitä on turha mahduttaa yleisempien strategioiden alle. Esteetön matkailu tarvitsee oman strategiansa, jos halutaan tuloksia.

Edelleen monissa maissa ja kaupungeissa matkailun esteettömyyttä lähdetään kehittämään yksittäisten päättäjien valveutumisen ansiosta. Vielä vahvemmin tarvittaisiin kuitenkin maailman, Euroopan ja kunkin maan laajuisia säädöksiä ja lakeja. Esteettömyyttä tarvitsevia matkailijoita haastaa tällä hetkellä eri maissa, saati eri mantereilla olevat erilaiset esteettömyysohjeistukset. Tämä näkyy ihan käytännön asioissa esimerkiksi siinä, että yhdessä maassa opitut tavat pärjätä esimerkiksi tietyn korkuisten wc-istuinten tai tukikaiteiden sijoittelun kanssa eivät toimi toisessa maassa, jossa esteettömyysohjeistukset ovat erilaisia.

3) Tarvitsemme lisää dataa ja tiedolla johtamista

Esteettömän matkailun ympärille tarvitaan lisää tietoon perustuvaa dataa monelta sektorilta: alueilta, hotelleilta, matkatoimistoilta, matkustajilta jne. Tutkimuksia on toki tehty, mutta edelleen moni tieto perustuu tunteeseen ja kokemukseen. Toimenpiteiden ja strategioiden vaikuttavuuden mittaamiseksi tarvittaisiin lisää dataa muun muassa vuosittaisesta esteettömyyttä tarvitsevien matkailijoiden määrästä alueilla ja yrityksissä, hotellien esteettömien huoneiden kysyntä- ja käyttöasteesta, matkatoimistojen esteettömyyttä tarvitsevista asiakkaista, esteettömyyttä tarvitsevien matkailijoiden viipymistä ja rahan kulutuksesta sekä toki myös matkailijoiden kokemista haasteista. Jäin miettimään, miten me tämä Suomessa toteutettaisiin?

4) Isot yritykset ja matkailualueet tarvitsevat vain esteettömyysasioihin keskittyvän työntekijän

Painotan aina koulutuksissani sitä, että esteettömyys on ihan joka ikisen yrityksen työntekijän asia johtajista asiakaspalvelijoihin, siivoojiin, viestijöihin ja huoltohenkilöstöön. Esteettömyyden tulee kuitenkin olla jonkun vastuulla ja mitä isommasta yrityksestä on kyse, muuta ei tämän henkilön vastuulla tarvitsekaan olla.

Yksi parhaista konferenssin puheenvuoroista oli TUI UK:n Accessibility Managerin puheenvuoro. Hänen vastuullaan on TUI:n pakettimatkojen esteettömyyden laaja-alainen kehittäminen. Tähän saakka Iso-Britanniassa, mutta tulokset alkavat hiljalleen siirtyä toivottavasti myös pohjoismaihin. TUI tekee yhteistyötä yrityksen kanssa, joka tekee esteettömyyskartoitukset kohteissa. Kartoitusten tuloksista saadaan tarkat esteettömyysoppaat asiakkaille sekä kehitysehdotukset hotelleille. Kehitysehdotukset ohjaavat tekemään oikeita parannuksia ja esteettömyyden taso nousee. Tuloksena TUI:n asiakasluvut esteettömyyttä tarvitsevien asiakkaiden osalta ovat kasvaneet merkittävästi. Esteettömyyden kehittämiseen keskittyvä työntekijä tulisi ehdottomasti olla kaikilla isoilla matkanjärjestäjillä, lentoyhtiöillä, hotelliketjuilla, matkailualueilla ja kaupungeilla.

5) Tekoäly tulee auttamaan suuresti esteettömän matkan suunnittelua, jos siihen annetaan mahdollisuus

Tekoälyn merkitys matkojen suunnittelussa kasvaa joka päivä. Itsekin pallottelen sen kanssa nyt jo kaikkia tulevia matkojani. Pyydän yhteenvetoja, vertailuja, kysyn mielipiteitä ja kysyn myös kohteiden esteettömyystietoja. Niissä se on kuitenkin vielä huono. Tekoäly ei itse pysty luomaan dataa esteettömyydestä, vaan se pitää sille tarjota. Entistä enemmän korostuu siis se, että matkailualan yritykset lisäävät omille sivuilleen tiedot esteettömyydestä. Tekoäly pystyy ne kyllä sieltä poimia ja asiakkaan on tulevaisuudessa entistä helpompi tehdä vertailua ja löytää itselleen parhaiten sopivat vaihtoehdot. Yrityksen vastuulla ei ole koskaan päättää kenen esteettömyystarpeisiin tuote tai palvelu sopii, vaan ainoastaan viestiä rehellisesti ja kattavasti, jotta asiakas pystyy itse tekemään päätöksen.

6) ”Älä viesti vain tämän päivän vammaisille, vaan ennen kaikkea niille, jotka ovat vammaisia huomenna”

En muista, kuka tämän puheenvuorossaan sanoi, mutta se kiteytti viestinnän merkityksen erinomaisesti. Eri tavoin vammaisten henkilöiden ja erilaisten esteettömyysratkaisujen tulee olla osa yrityksen valtavirran viestintää ja markkinointia. Yritysten asiakkaita eivät ole vain ne lukuisat ihmiset, jotka ovat vammaisia tänään, vaan myös ja ennen kaikkea he, jotka ovat vammaisia ihmisiä huomenna. Tulevien vammaisten lasten vanhempien ja huomenna vammautuvien aikuisten mielessä pitää olla kuva siitä, että matkustaminen on edelleen mahdollista.

7) Unohdetaan jo se ”pienin askelin” -mentaliteetti

Tämän sanoitti puheenvuorossaan hyvä ystäväni John Morris, wheelchairtravel.org -sivuston ylläpitäjä ja esteettömän matkailun moniosaaja. Olen itsekin valitettavan pitkään hokenut, että asiat kehittyvät pienin askelin ja koko ajan mennään hiljalleen eteenpäin. Sen ajatuksen taakse me kuitenkin jäämme jumiin. Oikeasti vuonna 2025 tarvitaan jo isoja muutoksia ja isoja askelia. Meillä esteettömyyttä tarvitsevilla matkustajilla pitää olla rohkeutta vaatia enemmän ja yrityksillä rohkeutta tehdä enemmän. Meillä on olemassa osaamista, jolla yritykset pääsevät eroon edelleen monessa paikassa näkyvästä pelosta siitä osataanko tehdä oikeita asioita ja viestiä. Esteettömyyteen panostamisen pitää olla ihmisoikeuksien lisäksi kannattavaa bisnestä, johon panostetaan.

+ sekalaiset huomiot itselleni

• minulla olisi paljon osaamista jaettavaksi myös kansainvälisesti
• ala kääntää Palmuaseman sisältöä myös englanniksi
• lisää käyntilistalle uusista kohteista ainakin Sveitsi, Barbados ja Norjan Tromssa, palaa Portugaliin, Sloveniaan ja Italiaan (myös interrailille)
• monet tuntuvat ajattelevan, että Suomessa on varmasti panostettu esteettömään järvimatkailuun. Niin, ehkä pitäisi?
• Kontaktoi kaikki upeat kontaktit!

Suuri kiitos World Summit on Accessible Tourism -tapahtuman järjestäjille sekä kaikille uusille kontakteille ja vanhoille ystäville, joita kohtasin!

Reflections from the World Summit on Accessible Tourism 2025

At the beginning of October, I took part in the World Summit on Accessible Tourism, Destinations for All, an international conference on accessible travel held in Turin, Italy – now organised for the third time. My goal was to gain new insights, meet familiar faces from past years, and build new connections. Now, a little over a week after the summit concluded, my mind is still buzzing with inspiration, ideas, and enthusiasm. In this post, I’d like to share my key takeaways and reflections with you.

Background

The World Summit on Accessible Tourism was first held in Montréal, Canada in 2014, and again in Brussels, Belgium in 2018. This year, the setting for around 400 professionals working in accessible tourism from dozens of countries was the beautiful city of Turin, located in the Piemonte region of northern Italy. The conference centre was situated in the Lingotto district, about five kilometres from the city centre. I only had a short glimpse of central Turin, but it left me with a strong feeling that I’d like to return.

The event was a collaborative effort between many organisations, with the European Network of Accessible Tourism (ENAT), Consulta per le Persone in Difficoltà (CPD), and the Istituto Italiano Turismo per Tutti (ISITT) as the main organisers.

The summit lasted for three days. The first day focused mainly on networking, while the next two were dedicated to the program itself. The sessions included shared morning discussions and several parallel afternoon workshops – usually four or five happening at the same time so you had to choose. One of the best things about the conference was that there was no need to justify why accessibility matters. Everyone present already understood that. Still, I couldn’t help but think of all those who weren’t there – I hope the 400 participants represent just a small sample of those who recognise the importance of accessible tourism worldwide. For example, I was the only participant from Finland.

Of course, some key facts were still highlighted:

• According to EU statistics, in 2024, 23.9% of Europeans over the age of 16 have some form of functional limitation.
• By 2035, one in four Europeans will be over 65 years old – and therefore likely to benefit from accessibility.
• 84% of travellers with access needs have faced accessibility challenges while travelling.
• According to TUI UK, travellers with accessibility requirements stay 15% longer and spend 16% more on average compared to other tourists.

With that background in mind, let’s dive into my main takeaways.

1) Accessible tourism is (too?) often developed through local projects

The conference confirmed my feeling that accessible tourism is still mostly developed through local projects, often led by non-commercial organisations. This is the case in Finland, but clearly also around the world. These projects usually achieve wonderful things: accessibility in national parks improves, accessible beaches are created, and local staff get the training. The outcomes often include valuable resources such as PDF guides. All this is good — but it tends to remain local and temporary, with little long-term or wider impact.

I found myself longing for something more — something new and larger in scale. For example, the Finnish company Riesa Consultative Ltd has developed an accessibility index and together with their partner a crowdsourcing-based mobile game for improving urban accessibility. These would have fit perfectly into the conference programme as examples of fresh, innovative approaches.

One project that stood out to me was from Slovenia’s capital, Ljubljana. In three years, they carried out accessibility assessments for more than 450 tourism-related locations — including hotels, museums, attractions, restaurants, and public transport. Now, the Visit Ljubljana website allows users to filter searches by accessibility features, and the results are genuinely reliable. I visited Ljubljana back in 2018 and was already impressed by the city’s accessibility. Now, I’m eager to return. Their project was led by Ljubljana Tourism, working in partnership with an accessibility consultancy. What I especially appreciate is that the initiative is managed by the city’s tourism organisation itself.

It’s crucial to involve individual businesses in developing and maintaining accessibility information, but the coordination and overall direction must come from the regional tourism authority.

2) Accessible tourism needs financial and strategic investment

Naturally, many experiences from the host country, Italy, were shared at the event. Representatives included the national ministers for tourism and disability, as well as tourism leaders from both the Piemonte region and the city of Turin.

What stuck with me was that Italy’s Ministry of Tourism has this year alone invested 18 million euros in the development of accessible tourism, while the Piemonte region itself has dedicated an additional 3 million euros specifically to improving accessibility in tourism destinations. This happens every year. The desire to increase visitor numbers and welcome travellers with access needs must be backed by financial commitment.

Several Spanish cities – including the very successful example of Valencia – presented their own accessible tourism strategies, as did Visit England. Accessibility is such a large and essential issue, touching such a wide range of travellers, that it requires its own dedicated strategy, with clearly defined actions and budgets. In Finland, we often talk about accessibility as part of our responsible or inclusive tourism strategies. While accessibility certainly fits under those broader umbrellas, it truly cuts across every part of the tourism sector and requires not only the right attitudes but also concrete physical solutions. For that reason, it should not be hidden within more general frameworks. If we want results, accessible tourism needs a strategy of its own.

In many countries, accessibility in tourism is still being developed thanks to the vision and awareness of individual decision-makers. However, what is really needed are regulations and laws at global, European and national levels. Travellers with access needs currently face challenges because accessibility standards differ from country to country – or even between continents. This leads to very practical problems: for example, someone who has learned to manage well in one country, based on the height of toilets or placement of grab rails, might find those standards completely different in another country.

3) We need more data and knowledge-based decision-making

Accessible tourism needs much more data – from destinations, hotels, travel agencies, and travellers themselves. While there have been studies, much of what we know still relies on intuition and personal experience.

To measure the impact of strategies and actions, we need better information about, for example: the number of travellers with access needs each year; the demand and occupancy rates of accessible hotel rooms; the number of customers with accessibility requirements served by travel agencies; how long these travellers stay and how much they spend; and of course, the challenges they face along the way. I found myself wondering how we could start building this kind of data in Finland.

4) Large companies and destinations need dedicated accessibility professionals

I always emphasise in my trainings that accessibility is everyone’s responsibility — from leaders to cleaners, from front-line staff to communications teams and maintenance crews. Still, someone must have specific responsibility for it, and in large organisations, that person’s role should focus entirely on accessibility.

One of the best talks of the conference came from the Accessibility Manager at TUI UK. Her role covers the wide-ranging development of accessibility in TUI’s package holidays — so far mainly in the UK, but hopefully the results will spread to the Nordic countries as well.

TUI collaborates with a company that carries out accessibility audits at destinations. These audits produce detailed accessibility guides for customers and concrete improvement suggestions for hotels. The recommendations help hotels make meaningful changes, and accessibility standards continue to rise. As a result, TUI has seen a significant increase in the number of customers with accessibility needs. Every large tour operator, airline, hotel chain, destination management organisation, and city should have someone whose sole focus is accessibility.

5) Artificial intelligence can greatly support accessible travel planning – if given the chance

The role of artificial intelligence in travel planning is growing every day. I already use it to brainstorm and compare ideas for my future trips — I ask for summaries, comparisons, opinions, and accessibility details for destinations. But accessibility is still where AI falls short.

AI can’t generate accessibility data on its own; we need to provide that information. This makes it even more important that tourism businesses include accurate and detailed accessibility information on their websites. AI can then find and deliver that data to users, making it easier for travellers with access needs to compare options and make informed decisions. It’s never a company’s job to decide which accessibility needs their service suits. The company’s responsibility is simply to communicate honestly and comprehensively — so that the traveller can make the decision themselves.

6) “Don’t communicate only to people with disabilities today – but to those who will be disabled tomorrow”

I can’t recall who said this during their presentation, but it beautifully summed up the importance of communication. People with disabilities and examples of accessibility solutions should be part of a company’s mainstream communication and marketing.

The audience for a company’s messages isn’t only those who are living with disabilities today — but also, and perhaps even more importantly, those who will experience disability in the future. Parents of children who will grow up with disabilities, or people who will one day face mobility or sensory limitations themselves, need to know that travel will still be possible for them.

7) Let’s finally move beyond the “small steps” mindset

This powerful statement came from my good friend John Morris, the founder of wheelchairtravel.org and a true expert in accessible tourism. I’ve been guilty of repeating the same phrase myself for years — that progress happens in small steps, slowly but surely. But that thinking keeps us stuck.

In reality, by 2025 we need big changes and big steps. Travellers with access needs must be bold enough to demand more, and businesses must be brave enough to do more. We already have the knowledge and expertise to overcome the fear — the hesitation that’s still visible in so many places — about whether we’re doing the right things or communicating about accessibility properly.Investing in accessibility must not only be about human rights. It must also make clear business sense.

+ A few personal notes to myself

• I have a lot of expertise to share not only in Finland but internationally.
• It’s time to start translating some Palmuasema content into English (with the help of AI like right now).
• Add new destinations to my travel list: Switzerland, Barbados, and Tromsø in Norway — and return to Portugal, Slovenia, and Italy (perhaps by interrail).
• Many people seem to assume that Finland has surely invested in accessible lake tourism. Well… maybe it’s time we actually did.
• Reach out to all the amazing contacts I met!

A huge thank you to the organisers of the World Summit on Accessible Tourism and to all the wonderful new contacts and old friends I met there.