Espanja Kanariansaaret Teneriffa

Los Cristianos, Teneriffa osa 2

Kaksi päivää kotona kylmässä ovat saaneet todella kaipaamaan kulunutta kahta viikkoa Teneriffalla. Kehoni ei ole ihan vielä tottunut tähän kylmyyteen ja öisin kääriydyn peittoihin täristen. On aika alkaa suunnitella tulevia lomia! Joulukuussa edessä on joulutorien Wien, mutta myös Teneriffalle voisin palata. Luitkin ehkä jo kokemukset ensimmäisestä lomaviikosta täältä ja vierailustani hotelli Mar Y Solissa täältä.

Toisella viikolla elämämme jatkui suunnilleen samanlaisena. Olimme etukäteen ajatelleet käydä retkillä, sillä kuvittelimme kahden viikon aikana todellakin riittävän aikaa sellaiseen ja kerrankin siihen olisi ollut mahdollisuus, sillä LeRo järjestää retkiä myös liikuntaesteisille. Yleensähän matkatoimiston järjestämille retkille ei pyörätuolilla ole asiaa. Suunnittelimme myös omatoimiretkeä naapurisaari La Gomeralle. Viihdyimme kuitenkin niin hyvin leppoisassa allas-ranta-ympäriinsä kävelyä -elämässämme, ettemme kaivanneet lopulta mitään muuta.

LeRon esteettömillä autoilla hoitui sujuvasti lentokenttäkuljetukset
ja olisi sujuneet myös retket. Firmalla on myös isoja invabusseja ryhmille.

Toinen meistä (voit arvata, etten minä..) kokeili myös surffausta. Aloha-surffikoulu Las Americaksessa opetti parissa tunnissa surffauksen alkeet. Rankkaa, mutta hauskaa! Hotellilta tarttui matkaan myös salsataito. Muutamana päivänä jatkoimme matkaa Los Cristianoksesta läpi Playa de las Americaksen aina Costa Tedejeen/Playa de Fañabeehen saakka. Kilometrejä suuntaansa kertyi ehkä noin kuusi, mutta koko matkan pystyy kulkea esteetöntä rantakatua pitkin. Playa de las Americaksessa suurin osa rantakatua on tosin tehty kivilaatoista, joten kulkeminen on hieman töyssyistä ja epätasaista. Maisemat matkan varrella ovat kuitenkin huikeita!

 

 

Alueella on paljon rantoja, joihin moneen pääsee sähkärillä jollain tavalla, sillä hiekassa kulkee lautareittejä. Toisissa vain pieni pätkä, toisissa enemmän. Parhain ranta on toki Playa de las Vistas, jossa on rakennettu iso tasainen alue pyörätuolin käyttäjille, rantaan johtaa loiva ramppi, invavessoja on kaksi ja (ihanat) rantavahdit auttavat mereen. Toivottavasti myös jatkossa..Toisella viikolla he nimittäin lakkosivat, eikä palvelua ollut, sillä he eivät olleet saaneet palkkaansa kolmeen kuukauteen. Lakko herätti median kiinnostuksen ja toivottavasti asia saadaan pian kuntoon. Todella monet nimittäin hyödynsivät palvelua. Hotelliltamme oli tälle rannalle matkaa vajaat 2 km. Väliin mahtui pienempi Los Cristianoksen ranta, jolle myös pääsi melko hyvin. Mar Y Sol – hotellin vieraille on järjestetty Playa de las Vistas – rannalle ilmainen kuljetus viidesti viikossa. Playa de las Americaksesta on tälle rannalle myös varsin lyhyt matka. Rannan läheisyydessä sijaitsevasta Tropic Queen – ravintolasta tuli suosikkilounaspaikkamme ja ravintolan sisäänheittäjästä kaverimme. Loistavaa (ja halpaa) pientä lounaspurtavaa.

Esteetön alue Playa de las Vistasin rannalla

 

Rannalle johtaa loiva ja tasainen luiska

 

Invavessojen avaimen saa rantavahdeilta

Hotelliamme H10 Big Sur voin todella lämpimästi suositella kaikille aikuisille. Toisella viikolla eläkeläiset vaihtuivat nuorempaan väkeen, joten eläkeläishotellista ei voida puhua toisin kuin ensimmäisessä kirjoituksessani. Missään en ole saanut niin ystävällistä palvelua. Elimme melkoista prinsessa-elämää, varsinkin syntymäpäivänäni, jotka muistettiin myös hotellin henkilökunnan toimesta. Sähkärillä pärjäsi hotellissa hyvin, vaikka altaaseen meno olikin hieman hankalaa. Voisin kuvitella palaavani samaan hotelliin.

 

Lennot Thomas Cook Airlinesilla sujuivat melko hyvin. Penkkien käsinojat eivät pysyneet kunnolla ylhäällä, joten ikkunapaikalle siirtyminen oli haastavaa. Penkissä oli kuitenkin hyvä istua. Menomatkalla jouduimme tekemään välilaskun Portugalin Farossa ja ottamaan koneeseen lisää polttoainetta. Vastatuuli oli niin voimakasta, että matkanteko oli hidasta, eikä yhdellä tankillisella olisi päästy ihan perille asti. Tällaista sattuu kuulema etenkin tähän aikaan vuodesta. Koneesta ei onneksi tarvinnut poistua, mutta noin 1,5 tuntia pidempään eli kaikkiaan kahdeksan tuntia kesti matka. Paluumatka taittuikin sitten kuudessa tunnissa. Teneriffa Surin lentokentällä hommat toimivat loistavasti ja kaikessa huomasi, että he ovat tottuneet liikuntarajoitteisiin matkustajiin. Oma lähtöselvitys, paljon avustajia, sähkärin sai rauhassa pakata heti lähtöselvityksen jälkeen, se vietiin tottuneesti pois, meidät vietiin ensimmäisinä koneeseen erillisellä nosturiautolla jne.

Tiedän, että ihastun kaikkiin näkemiini paikkoihin, sen olet ehkä Palmuasemaa lukemalla oivaltanut…Silti yllätyin siitä, kuinka voimakkaasti kaipaan takaisin. Paljon enemmän kuin Lanzarotelle tai Gran Canarialle. Tämä on siis minun saareni.

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Anonyymi
    2.11.2012 at 19:54

    Kiitos hienon tarkoista ja tärkeistä havannoistasi. En ymmärrä miten joillakin on varaa matkustella, mutta reissaille ja kerro kokemuksestasi muille jatkossakin. Folke West.

  • Leave a Reply

    %d bloggaajaa tykkää tästä: