Palmuaseman matkavinkki USA

Vinkit esteettömälle matkalle Yhdysvaltoihin

Yhdysvaltoihin matkustaminen on erityisen kannattavaa, sillä valtavasta maasta löytyy luonnollisesti valtava määrä vierailun arvoisia kohteita. Upeiden paikkojen lisäksi Yhdysvalloissa kohtaa yleensä yltiöystävällisiä ihmisiä ja suurkaupungeissa kerralla koko maailman. Yhdysvaltojen kautta myös pääsee ihaniin paratiiseihin, muun muassa Karibialle. Maahan ei kuitenkaan lennähdetä ihan noin vain, vaan tiettyjä asioita täytyy huomioida jo ennen matkaa. Apuvälineiden kanssa matkustavien on hyvä ottaa huomioon vielä muutama ekstrajuttu, joten muistelin aiempia kokemuksiani Yhdysvalloissa (Fort Lauderdale + Miami Beach vuonna 2014, Seattle vuonna 2016 ja New York vuonna 2018) nyt Palmuaseman Karibian risteilyn ja Miamin lennon lähestyessä ja koostin tähän asti oppimani erikoisuudet hyödyksi teille kaikille.

Matkavakuutus

Tämän tarpeellisuutta en onneksi ole oppinut kantapään kautta, sillä matkavakuutukseni on ollut joka kerta kunnossa, enkä onneksi ole joutunut sitä käyttämään. Tämä ansaitsee kuitenkin erityismaininnan Yhdysvaltoihin matkustettaessa, sillä lääkärissä käynti pienenkin vaivan takia voi olla maassa aivan todella kallis, puhumattakaan suuremmista hoitoa vaativista tilanteista. Varmista, että kaikilla matkaseurueeseesi kuuluvilla, myös mahdollisesti mukaan lähtevällä avustajallasi, on vakuutus kunnossa.

ESTA-lupa

ESTA eli Electronic System for Travel Authorisation on automaattinen järjestelmä, jonka avulla tarkistetaan Yhdysvaltoihin matkustavan matkustuskelpoisuus. ESTA kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen matkaa, mutta viimeistään 72 tuntia ennen maahan saapumista. ESTA-hakemus tehdään netissä ja se maksaa 14 USD eli reilut 12 euroa. Netissä on erilaisia ESTA-sivustoja, joissa monissa yritetään rahastaa, mutta virallinen on tuo, jossa se maksaa 14 USD. Jos ESTA hyväksytään, voi suomalainen matkustaa Yhdysvaltoihin pelkällä passilla, ilman viisumia.  Hyväksytty lomake on voimassa kaksi vuotta eli jos matkustat uudestaan tänä aikana ja passisi on sama kuin ESTAa hakiessa, et tarvitse uutta ESTA-lupaa (poikkeuksia voi olla, jos olet esimerkiksi välissä käynyt maissa, joissa käyminen vaikuttaa Yhdysvaltoihin matkustamiseen). ESTAn täyttämiseen kannattaa varata aikaa varsinkin ensi kertaa sitä täyttäessä, sillä siinä kysytään paljon kysymyksiä, muun muassa vanhempien tietoja ja työsuhdetietoja. Kelpoisuus-kohdassa kysytään ”onko sinulla fyysinen sairaus tai mielisairaus, oletko huumeiden väärinkäyttäjä tai onko sinulla jokin seuraavista tartuntataudeista…” Vastaan Ei, sillä vaikka minulla on fyysinen sairaus, se ei ole sellainen, joka vaikuttaisi maahan pääsemiseeni. Huolehdi jälleen, että myös mahdollisesti mukaan lähtevällä avustajallasi on voimassaoleva ja hyväksytty ESTA. Avustajalle ESTA on työstä johtuva kulu ja tästä syystä olen aina korvannut siitä aiheutuvan maksun.

Apuvälineiden latureiden yms. toimivuus Yhdysvalloissa

Tämä on tärkeä! Yhdysvalloissa sähköjännite on 120 V eli eri kuin Euroopassa. Suurin osa sähkölaitteista, minulla esimerkiksi tietokoneen, kännykän ja sähköhammasharjan laturit toimivat molemmissa sähköjännitteissä ja mukaan matkaan tarvitaan vain adapteri erilaista pistorasiaa varten. Monet sähköpyörätuolin ja sähkömopon latureista eivät kuitenkaan toimi, esimerkiksi omani. Tarvitsen siis Yhdysvaltoihin matkustaessani eri laturin, jonka yleensä lainaan ystäviltäni. Tiedän joidenkin saaneen sellaisen lainaan apuvälineyksiköstä ja Respecta on ainakin ennen vuokrannut niitä. Yksi vaihtoehto on käyttää jännitteenmuunninta. Ei siis sitä perusadapteria, joka auttaa vain kiinnittämään johdon erilaiseen pistorasiaan, vaan erillistä jännitteenmuunninta. En ole kokeillut, mutta olen kuullut joidenkin käyttäneen onnistuneesti joidenkin apuvälineiden lataamiseen. Selvitä oman laturisi toimivuus ja huolehdi tästä hyvissä ajoin ennen matkaa. Jos olet menossa risteilylle Yhdysvalloista, risteilyalusten hyteissä on yleensä aina myös eurooppalaisella sähköjännitteellä toimivia pistorasioita, jotka on yleensä erikseen merkitty vahinkojen välttämiseksi. Jos kuitenkin oleilet Yhdysvalloissa ennen/jälkeen matkan ja apuvälinettäsi täytyy tuona aikana ladata, on laturipohdinta ajankohtainen.

Lentokentän erikoisuudet

Yhdysvaltoihin lennettäessä lentoyhtiötä sitovat amerikkalaiset säädökset koskien vammaisia matkustajia. Niihin kuuluu muun muassa se, että omalla apuvälineellä (myös sähkökäyttöisellä) on oltava oikeus mennä portille saakka ja oma apuväline on saatava määränpäässä viipymättä. Helsinki-Vantaalla on totuttu siihen, että sähkökäyttöiset apuvälineet kannustetaan luovuttamaan jo lähtöselvityksen yhteydessä ja itsekin olen aina rohkaissut siihen, jotta tuolin saa rauhassa pakata ja valmistella lennolle. Ongelmana tässä on se, että jo lähtöselvityksen yhteydessä jätettyä apuvälinettä ei yleensä Yhdysvaltojen päässä voi saada koneen ovelle, vaan se tulee matkatavara-aulaan. Kaikki Yhdysvalloissa kohtaamani lentokentän manuaalipyörätuolit ovat olleet melko hankalia ilmestyksiä (niihin mahtuisi istumaan kolme minää, joten tasapainon pitäminen on ollut melko vaikeaa) ja niissä istuminen läpi aikaa vievien passikontrollien on ollut sen verran hankalaa, että seuraavalla Yhdysvaltoihin suuntaavalla suoralla lennolla aion kokeilla mennä Helsinki-Vantaalla omalla sähköpyörätuolillani portille. Helsinki-Vantaalla on usein manuaalipyörätuoleja saatavana myös porttien läheisyydessä, joten sellaiseen voi siirtyä myös portilla ja pakata sähköpyörätuolin hyvissä ajoin ennen koneeseen pääsyä. Katsotaan, kuinka käy! Manuaalipyörätuolilla saa ilman muuta mennä aina portille saakka ja jos sinulla on mukana sekä oma sähköpyörätuoli että manuaalipyörätuoli, voi sähköpyörätuolin toki luovuttaa jo aiemmin.

Mikään Yhdysvaltojen lentokentistä ei ole vielä täysin vakuuttanut minua. Lentokenttä ei usein ole se arvostetuin työpaikka ja ihmisten palkat ovat kovin huonot, mikä usein näkyy myös palvelun tasossa. Avustuspalvelua toki saa, mutta avustajat eivät aina ole olleet siitä parhaimmasta ja osaavimmasta päästä. Kerran minua nostamaan tullut vanha mies oli esimerkiksi itsekin liikuntarajoitteinen. Ihan vain, jotta osaat varautua ja kaikki positiivisempi onkin sitten iloinen yllätys. Otokseni ei onneksi ole vielä kovin suuri, joten ei ehkä saisi yleistää.

Erona Euroopassa matkustamiseen ovat myös maahantulomuodollisuudet lentokoneesta poistumisen jälkeen, ennen matkatavara-aulaa. Usein avustettavat matkustajat viedään priority-jonoon, jota myös lentohenkilökunta käyttää ja se on perusjonoa nopeampi. Virkailija kysyy yleensä ainakin matkan kestoa ja tarkoitusta, jolloin vastaukseksi riittää pelkkä loma, eikä tarvitse selittää koko matkasuunnitelmaa, kuten olen monesti jännityspäissäni tehnyt. Minä olen aina selvinnyt vähin kysymyksin, avustajaltani on kyselty myös lempisuklaata ja työpaikkaa. Tässä vaiheessa otetaan myös sormenjäljet eli käytännössä lentokenttäavustaja on venyttänyt kättäni, jotta yltäisin laitteeseen sekä valokuva, jossa olen tähän asti näyttänyt aina varmasti melkoiselta yrittäessäni pysyä pystyssä siinä lentokentän jättimanuaalipyörätuolissa. Passintarkastuksessa annetaan myös lentokoneessa täytetty lomake, jossa kysytään muun muassa passin numeroa sekä osoitetietoja Yhdysvalloissa. Ne kannattavat siis olla näppärästi saatavilla lentokoneessa. Lentokoneen henkilökunta auttaa tarvittaessa lomakkeen täyttämisessä. Monilla kentillä on myös itsepalveluautomaatteja, joissa passinsa voi tarkistuttaa ja kysymyksiin vastata sähköisesti, mutta nämä eivät yleensä ole matalalla istuville pyörätuolin käyttäjille soveltuvia, sillä valokuvaa varten kasvojen täytyisi olla tietyllä korkeudella.

Tippaaminen

Tämä aiheuttaa päänvaivaa jokaisella Yhdysvaltojen reissulla. Tippaamiseen tottuu, mutta muistan hyvin hämmennykseni ensimmäisellä matkallani Yhdysvaltoihin, kun lentokenttäavustaja jäi erotessamme odottamaan tippiä. Olen siitä lähtien pitänyt aina käden ulottuvilla muutamaa dollarin seteliä. Yhdysvalloissa on aina hyvä olla käteistä muun muassa juuri tippaamisen vuoksi, mutta myös muuten, sillä kortilla ei voi joka paikassa kätevästi maksaa. Tippiä on välttämätöntä jättää aina ravintoloissa, sillä se on iso osa tarjoilijan palkkaa. Monessa ravintolassa on laskuun jo valmiiksi laitettu summa eri suuruisille tipeille, joista voi valita omansa. Lisäksi tipataan muun muassa taksikuskeja, siivoojia ja hotellin laukun kantajia. Viinilaakson viemää -blogissa on tosi hyvät vinkit tippaamiseen.

Autoilun ihmemaa

Yhdysvalloissa liikutaan monissa kaupungeissa pääasiassa omalla autolla tai takseilla, ei julkisilla tai kävellen. Isojen kaupunkien keskustat ovat toki eri asia ja esimerkiksi New Yorkin kaupunkilomalla pärjää erinomaisesti myös julkisilla liikkuen. Paikoin Fort Lauderdalessa ja Hawaijilla olin kuitenkin aivan ihmeissäni, kun lyhyttäkään matkaa ei voinut taittaa kävellen yksinkertaisesti siksi, ettei kävelyteitä ollut. Miami Beachilla kuljimme myös ilta-aikaan typötyhjää rantabulevardia, jota ei selkeästi iltaisin kuljeta. Esteettömien taksien saatavuus vaihtelee paljon alueittain, mutta kaikissa tähän asti vierailemissani paikoissa niitä on saanut kohtuullisen helposti niin lentokentältä kuin hotellin portieerin soittamana. Esteettömät taksit ovat yleensä pientä, matalaa mallia, jossa on ramppi auton perässä. Suomalaisille tutumpia isoja invatakseja saa yleensä vain ennakkoon tilaamalla ja ne ovat usein erittäin kalliita, sillä niillä hoidetaan tilausliikennettä. Tavalliset taksit eivät sen sijaan peri erillismaksua siitä, että kyydissä on pyörätuoli, vaan hinta menee saman mittaritaksan mukaan kuin kaikilla muillakin. Olen tosin huomannut kuskien odottavan vähän normaalia isompaa tippiä rampin asettamisen vaivasta. Toisin kuin muualla maailmassa, Yhdysvalloissa on paljon esteettömiä vuokra-autoja vuokraavia firmoja eli myös oma vuokra-auto on monessa paikassa mahdollinen ja kannattava.

Bussit ovat Yhdysvalloissa yleensä aina esteettömiä. Busseihin noustaan etuovesta, jossa on automaattiluiska tai joskus hissiksi muuttuvat portaat ja kuski tulee kiinnittämään pyörätuolin lattiaan. Jos kaupungissa on metro tai raitiovaunuliikennettä, niiden esteettömyys vaihtelee ja esimerkiksi New Yorkissa vain osa metroasemista on esteettömiä.

Yleistä esteettömyydestä

Yleisesti ottaen Yhdysvalloissa esteettömyys on hyvällä mallilla, sillä esteettömyyslainsäädäntö on tiukka ja esteettömyyteen liittyvistä laiminlyönneistä saa sanktion. Invavessoja on hyvin, kaduilla on helppo kulkea, kauppojen esteettömät sovituskopit ovat ihania tilaihmeitä ja esteettömät sisäänkäynnit on yleensä merkitty hyvin. Suomen esteettömyysstandardeihin nähden on Yhdysvalloissa kuitenkin eroja. Esteettömissä hotellihuoneissa on yleensä kokolattiamatot ja korkeammat sängyt mihin olemme Suomessa tottuneet. Tämä on tietysti hyväkin asia monille, mutta joillekin taas hyvin hankalaa. Invavessoissa wc-istuin sijaitsee yleensä seinän vieressä ja kaide on kiinni seinässä wc-istuimen sivulla sekä sen takana, ei yleensä molemmin puolin, kuten olemme Euroopassa tottuneet. Rantakohteissa on usein lainattavissa rantapyörätuoleja. Joko manuaalisia, joilla voi mennä veteenkin tai sähkökäyttöisiä, joilla voi isojen pyörien ansiosta ajella myös rantahiekassa. Monissa Euroopan rantakohteissa, esimerkiksi Espanjassa, on esteettömillä rannoilla puusta tehty laudoitus, johon pääsee hyvin omalla pyörätuolilla. Yhdysvalloissa ei tunneta tätä tapaa, vaan rannoilla saattaa olla kumimatosta hiekkaan tehty polku, mutta idea on, että oma pyörätuoli jätetään paikkaan, josta lainataan rantapyörätuoli ja rantapyörätuolilla kuljetaan rannalla.

Millaisia kokemuksia sinulla on matkoista Yhdysvaltoihin ja haluaisitko lisätä jotain?

Lue täältä kaikki juttuni Yhdysvalloista!

NBAF0447

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

%d bloggaajaa tykkää tästä: