Aina välillä on kiva tehdä jotain vähän hullua. Jotain, mikä saa rikkomaan omia rajoja, ja minkä ansiosta saavuttaa jotain hienoa. Minulla tällaiset asiat liittyvät usein siihen, että teen asioita, jotka eivät ole esteettömiä. Se tuntuu vähän ristiriitaiselta, sillä samanaikaisesti pyrin edistämään sitä, että kaikki hienot asiat olisi mahdollista kokea myös esteettömästi. Maailmassa on kuitenkin paikkoja, joille annan esteettömyydessä paljon enemmän anteeksi kuin toisille ja viimeiset reilut kolme viikkoa olin kierroksella sellaisissa kohteissa. Yksi sellainen oli Khasab, Omanissa.
Kun ensimmäisen kerran googlasin, missä ihmeessä on Khasab ja mitä sillä on tarjota, näin kuvan kauniista veneestä keskellä vielä kauniimpia vuonoja. Sen jälkeen mikään muu ei enää oikein kiinnostanutkaan. Khasabia kutsutaan Arabian Norjaksi. Lähetin ensin sähköpostia yhteen firmaan, mutta kun sieltä ei vastattu toiseenkaan sähköpostiini, päätin kokeilla Dolphin Khasab Toursia. He vastasivat samantien ja kertoivat voivansa hyvin kantaa minut pyörätuoleineni veneeseen. Päätin uskaltaa ja hyödyntää mukaani tälle pitkälle reissulle juuri tällaisia hulluuden hetkiä varten lähtenyttä manuaalipyörätuoliani. Varasin meille puolen päivän, noin 3,5 tunnin mittaisen, retken. Sen hinta kolmelta henkilöltä oli 450 Arabian dirhamia eli noin 112 euroa, vajaa 40 euroa henkilöltä. Laivayhtiö myi ihan samaa retkeä, mutta sen hinta olisi ollut kolmelle noin 190 euroa. Meille se ei olisi tullut kyseeseen, sillä tuolle retkelle ei olisi otettu pyörätuoleja, mutta muutenkin retki on siis kannattavampaa varata suoraan yritykseltä.
Meidän piti olla Khasabissa lauantaina, mutta risteilymme reittiin tuli muutoksia ja saavuimmekin Khasabiin sunnuntaina. Laitoin perjantaina sähköpostia Dolphin Khasab Tourille ja sain heti vastauksen, että varauksen siirto sunnuntaille onnistuu. Iso plussa siis nopeasta palvelusta. Satamassa meitä oltiin vastassa kyltin kanssa. Muut samasta laivasta tulleet osallistujat ohjattiin busseihin, mutta meille oli järjestetty ”special-kuljetus”. Se tarkoitti sitä, että minut nostettiin manuaalipyörätuolissani sivuttain pakettiauton takaluukkuun. Olin siellä tiukasti seinien ja katon välissä puristuneena. Vähän täytyi pitää päätä alhaalla eli tämä ratkaisu ei kyllä toimi yhtään pidemmille ihmisille tai leveämmille pyörätuoleille. Toki yksi ratkaisu olisi ollut, että minut olisi nostettu penkille ja pyörätuoli laitettu kasaan, mutta viiden minuutin matka sujui näinkin. Kuski ajoi ihanan rauhallisesti ja teillä kulkeneet vuohet antoivat kiltisti tietä. Satamassa minut nostettiin autosta alas useamman miehen voimin.
Sitten koittivatkin mielenkiintoisimmat vaiheet. Veneitä oli satamassa useita. Laituri oli pieni, vain ensimmäinen vene oli kiinni siinä ja muut vierivieressä sen vieressä. Veneestä toiseen kuljettiin siis toisten veneiden kautta. Pyörätuolin nosto laiturilta veneeseen näytti hieman haastavalta, sillä välissä oli köysiä, tolppia ja mitä lie ja sisäänmenoaukko oli melko pieni. Miehiä ilmestyi kuitenkin paikalle useita ja niin sitä vaan noustiin. Meidän veneemme ei kuitenkaan ollut se ensimmäinen, ei toinen, ei kolmas… Minut kannettiin lopulta neljän veneen läpi ja viides vene, se meidän, oli paljon korkeampi kuin muut, joten minut piti pyörätuoleineni saada korkealle ilmaan. Ensimmäisellä yrityksellä vastaan tuli toisen veneen katto ja hetken aikaa ihmeteltiin mitä nyt tehdään. Venettä päätettiin siirtää vähän kauemmaksi, jolloin veneiden väliin jäi väli, josta olisin mahtunut putoamaan. Siinä kohtaa sanoin, että nyt tämä ei enää voi olla mahdollista, mutta olihan se. Muutama mies taas lisää, osa ylös toiseen veneeseen ja osa alas toiseen veneeseen, minut selkä menosuuntaan päin ja lopulta varmaan kahdeksan miehen voimin minä sinne nousin. En todellakaan suosittele heikkohermoisille tai paljon isokokoisemmille, mutta erityisen seikkailunhaluisille suosittelen aivan ehdottomasti.
Kokemus oli nimittäin kaiken hurjuuden arvoista. Vene kulki tasaisesti (oksennan aina vähääkin isoa risteilijöitä pienemmissä aluksissa, mutta en nyt), ihmiset istuivat tyynyillä lattioilla ja maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman upeat. Kiertelimme ensin ihanissa maisemissa delfiinejä katsomassa ja näimmekin useita aivan veneen vieressä. Luonnonvaraisten delfiinien näkeminen on aina jotenkin erityisen sykähdyttävää. Ne tykkäävät uida ja leikkiä veneistä tulevassa imussa ja hakeutuvat mielellään lähelle. Vesi oli niin kirkasta, että myös veden alla uineet delfiinit näkyivät hyvin. Noin puoleksi tunniksi ankkuroiduimme matalaan poukamaan, jossa oli mahdollisuus uida. Portaita veteen en kuitenkaan mennyt, vaan veneeseen pääsyssä oli seikkailua tarpeeksi ja katselin mieluummin neljän delfiinin leikkiä hieman kauempana. Retken hintaan kuului virvokkeita (vettä, limua, kahvia ja teetä), hedelmiä, pyyhkeet sekä snorklausvälineiden lainaus.
Pidin Dolphin Khasab Tourin asenteesta. Esteettömyys ei ikinä ole sitä, että kannetaan, eikä tätäkään kokemusta voi missään määrin sanoa esteettömäksi. Mitä uskomattomimmat asiat ovat kuitenkin usein mahdollisia tavalla tai toisella. Nyt pidin erityisesti siitä, että kantamisestani ei tehty numeroa, eikä sillä kerätty itselle kunniaa, vaan kaikki tapahtui hymyssä suin, mutta siten kuin se olisi jokapäiväistä. Ensimmäinen en selkeästi ollut, sillä miehet tiesivät hyvin, mistä kohtaa pyörätuolista on tukeva ottaa kiinni jne. Tämän perusteella suosittelen siis heitä lämpimästi, myös kaikille, joille veneestä toiseen pomppiminen on helppoa.
Sen perusteella mitä Khasabista takaluukustani ehdin näkemään, kadut eivät näyttäneet esteettömiltä, eikä satamasta pääse kävellen oikein mihinkään. Oikeasti esteettömiä vaihtoehtoja en myöskään löytänyt. Vaikka päätyisit pysymään laivassa, Khasab vuorineen on todella kaunis ihan jo kannelta katsottuna!
No Comments