Valikko
Saksa

Pronssia toisesta maailmasta

Täällä sitä taas ollaan, kotona, arjessa, Suomessa. Hetken mielessäni kävi ajatus, että en kirjoita viime viikosta eli joukkueenjohtajan elämästäni sähköpyörätuolisalibandyn MM-kilpailuissa tänne mitään. En nimittäin lopulta ennättänyt nähdä Münchenistä kuin hyvin pienen siivun, enkä ottanut edes perinteisiä hotellivalokuvia. Olisi kuitenkin hyvin epäreilua olla kirjoittamatta matkablogissa näin ainutlaatuisesta matkasta.

Münchenin keskustaan pääsin pikaisesti viimeisenä päivänämme. Menimme Marienplatzille hyvin toimivalla metrolla ja kohtasimme perillä rankkasateen. Kaupungin näkeminen jäi siis alla olevaan kuvaan ja ensimmäiseksi löytyneeseen ravintolaan.

Kamalaa? Totta on, että monilla matkoilla tärkeintä on se mitä ympäristöstä näkee. Nyt näin hotellimme Leonardo Royal Hotel Munichin, näin Olympiapuiston jäähallin, jossa pelimme pelattiin sekä Olympiapuiston, jonka kautta kuljimme hotellin ja hallin väliä. Se on viikossa aika vähän. Ei sillä, kaikkia näitä kyllä kelpasi katsella. Hotellissa kaikki joukkueemme jäsenet asuivat ihan tavallisissa huoneissa, joissa oli kuitenkin kohtuullisen tilava kylpyhuone. Kylppärin liukuovesta mahtui hyvin sähkärillä, mutta kääntyä mahtui nipinnapin. Lavuaari sijaitsi pönttöä vastapäätä ja tähän väliin ei sähkäri suorana mahtunut. Suihkukaappi oli kuitenkin hyvin tilava. Itse huoneessa mahtui pyörimään oikein hyvin, kun sänkyjä perinteiseen tapaan hieman siirteli toiseen asentoon. Hotellissa on myös invahuoneita sekä inva-wc:t useammassa kerroksessa. Aamiaiset ja illalliset meille kisaväelle oli katettu alakerran suureen kokoussaliin, jossa vietimme myös viimeisen illan juhlia. Hotellissa oli neljä tilavaa hissiä. Kävin myös hotellin saunaosastolla, jossa pääsi liikkumaan pienellä suihkutuolillani varsin vaivattomasti. Höyrysaunaan mahtui useampikin pyörätuoli, tavalliseen saunaan yksi kerrallaan.

Olympiapuisto on valtavan iso ja ihanan vihreä alue, jossa oli parhaillaan käynnissä paljon kesätapahtumia ja muun muassa iso tivolialue. Siellä sijaitsee myös olympiatorni, lähes 300 metriä korkea näköalatorni, jonka huipulla vierailin eräänä tuulisena päivänä. Sisäänpääsymaksu on 3,5 euroa, avustaja pääsee maksutta. Hissi vie korkeuksiin ja tornissa pääsee hyvin liikkumaan pyörätuolilla. Kisajärjestäjät olivat rakentaneet Olympiaparkin jäähalliin hyvät puitteet lajillemme ja katsojiakin oli hyvin paljon.

Vaikka Münchenin näkeminen jäi vähiin, tuntuu silti siltä, että olisin nähnyt enemmän kuin pitkään aikaan. Näin paljon mielettömiä ihmisiä, tunsin huippu- ja pohjatunteita, joita ei ihan näin voimakkaina ole vähän aikaan ollutkaan, annoin joukkueen eteen kaikkeni ja ennen kaikkea unohdin tyystin koko muun maailman olemassaolon. Tätä edesauttoi paljon myös internetyhteyden lähes totaalinen puuttuminen koko viikon ajan. Ei ollut muuta kuin elämä siellä. Tunsin viikon aikana innostusta, jännitystä, pettymystä, onnistumista, haikeutta, onnea ja ennen kaikkea ylpeyttä jokaisesta meistä. Tällä porukalla voisin lähteä ihan mihin vain tylsistymättä. Matkoilla ei aina ole kyse paikasta, joskus riittää pelkät ihmiset.

Emme onnistuneet tavoitteessamme, emme voittaneet maailmanmestaruutta. Tulimme kuitenkin kotiin mukanamme pronssi, mikä lopulta tuntui sekin todella hyvältä. Emme vielä olleet maailman parhaita, seuraavaksi olemme, sillä tämä matka ei lopu tähän.

Tähän todelliseen maailmaan palaamista helpottaa tieto siitä, että tästä syksystä saattaa olla tulossa kaikkien aikojen matkasyksy! Muistatte ehkä, että nimesin vuodenvaihteessa tämän vuoden menestyksen vuodeksi? Silloin hehkutin Palmuaseman edellisen vuoden kävijälukuja, jotka kuitenkin jo tämän kuluneen puolen vuoden aikana ovat olleet moninkertaiset koko viime vuoteen nähden (huikeeta, kiitos!!). Hehkutin myös viime vuoden upeita matkoja ja nyt näyttää siltä, että tästä vuodesta se menestyksen vuosi vasta tuleekin. Ja miksei tulisi, minulla on tapana yrittää kaikkeni sen eteen mitä haluan! Palataan pian!

Ps. En itkenyt kansallislaulujen aikana kertaakaan. Johtuu ehkä tosin siitä, että tilanteeseen liittyi aina jokin farssi, kuten väärä kansallislaulu.

Pps. KIITOS kaikille teille, jotka teitte siitä viikosta sen mitä se oli!

About Author

Maailman mahdollisuudet näkevä esteettömän matkailun asiantuntija ja matkabloggaaja, Palmuaseman kirjoittaja ja esteettömän matkailun kouluttaja.

1 Comment

  • Helena Arvio
    16.8.2014 at 17:31

    Hei, luin näkövammaiselle kaverilleni muutaman Palmuaseman jutun, ja hän tykkäsi kovasti!
    Tuli mieleen, että saisko Palmuasemalle tekstinsuurennustoiminnon? Se auttaisi näkövammaisia paljon!

    Reply

Leave a Reply