Takanani on taas yksi niistä viikoista, että sitä seuraavina päivinä haluaisi vain istua tuijottamassa ikkunasta avautuvaa lumimaisemaa pieni hymynkare huulilla. Väsyneenä, onnellisena, ylpeänä, odottavana ja kiitollisena. Elämä ei tällä hetkellä ikävä kyllä tarjoa mahdollisuutta pysähdyspäiviin, mutta hymy on onneksi väsymystä vahvempi. Olin viime viikolla mukana aivan huikeassa Nordic Bloggers’ Experience -tapahtumassa, joka on Matkamessujen järjestämä tapahtuma ympäri maailmaa tuleville matkabloggaajille, joita emännöivät ja isännöivät tänä vuonna 11 suomalaista matkabloggaajaa, minä mukaan lukien. Kuinka paljon voikaan kokea omilla lähiseuduillaan! Tapahtuma huipentui matkamessuihin. Edetään käänteisesti ja aloitetaan tapahtumien purkaminen loppupäästä ja edetään myöhemmissä kirjoituksissa kaikkeen siihen, mitä NBE minulle antoi.
Eilen messuni päättyivät puheenvuoroon, jonka pidin liikuntarajoitteisen esteettömästä matkailusta. Vain osa messujen kaikkiaan 67 000 kävijästä oli paikalla eilen ja hetken jo mietin, tuleeko minua kuuntelemaan vain muutama ihminen. Jos ne muutamat olisivat innostuneet puheenvuoron ansiosta matkalle, olisi se toki ollut täysin sen arvoista. Mutta voi kuinka hymyilytti, kun lavan edusta alkoi täyttyä ihmisistä! Niin kävi myös lauantaina. Tämä aihe kiinnostaa ja se jos mikä tuntuu hyvältä! Viime vuonna haaveilin, että esteetön matkailu näkyisi matkamessuilla vahvemmin ja nyt sain itse olla tuota näkyvyyttä luomassa. Annoin mielelläni radiohaastatteluja ja olin onnellinen kaikesta siitä näkyvyydestä, jota sain olla eteenpäin viemässä meidän kaikkien esteettömästi matkailevien hyväksi. Seksuaalivähemmistöille soveltuvat lomat olivat tällä kertaa hyvin esillä ja seuraava haaveeni onkin, että ensi vuonna on esteettömän matkailun osasto, johon kootaan monia esteettömän matkailun kohteita ja palveluntarjoajia.
Näkyvyyttä esteetön matkailu ansaitseekin. Esitystä valmistellessani sain tietää, että eri tavoin liikuntarajoitteisia henkilöitä on Suomessa noin puoli miljoonaa. Se on paljon! Euroopassa eri tavoin vammaisia henkilöitä, 16-64 -vuotiaita on arviolta 45 miljoonaa. Siihen, kun päälle laskee vielä lapset ja ikäihmiset, huomataan, ettei kyse ole todellakaan pienen marginaaliryhmän asiasta, kuten usein ajatellaan. Puhuin esityksessäni esteistä, jotka kuitenkin estävät edelleen liian usein liikuntarajoitteisen henkilön matkan: tiedon ja inspiraation puutteesta ja sitä kautta syntyvistä vääristä ”en minä pysty” -oletuksista. Kerroin siitä, kuinka avain onnistuneeseen lomaan on itsetuntemus. On tärkeää tunnistaa, mitä lomaltaan haluaa, kenen kanssa matkustaa, tarvitseeko mukaan avustajan, mitkä erityisjärjestelyt ovat lomalla välttämättömiä (esim. invahuone, invataksi, tietyt apuvälineet) ja mitkä erityisjärjestelyt tärkeitä (esim. allasnostin, retket). Muistutin, että monet asiat ovat mahdollisia, omia ajatuksia ja ennakkoluuloja kannattaa haastaa ja asenne kääntää siihen moodiin, että näkee kaikki ne paikat, joihin pääsee, ei niitä, joihin ei pääse.
Paikkojahan messut olivat tulvillaan! Partnerimaa Espanja kuiski minulle kutsuaan, samoin Karibian aluetta esitellyt Sun & Sea -alue, joka veti minua magneetin lailla puoleensa. Finnairin pisteellä kävin antoisaa keskustelua erityisryhmien matkustuksesta ja sunnuntaina istutin uuden A350 -koneen esitteillä olevaan penkkiin äitini ja veljen vaimoni todistaakseni, että siinä penkissä jaksaa kyllä istua Thaimaahan asti. Uusien ideoiden osalta messujen anti jäi tällä kertaa vähän vaisuksi, mikä voi johtua siitä, että pää on jo niin täynnä hyviä suunnitelmia. Inspiraatiota minä kyllä sain, paljon!
NBE:n ansiosta sain olla messuhuumassa mukana alusta asti, joka päivä. Osallistuin erittäin opettavaisiin Bloglabeihin, joissa käsiteltiin muun muassa valokuvausta, yhteistyötä yritysten kanssa ja bloggaamista ammattina. Nautin ihanista juhlista, joita meille tarjosivat muun muassa Forenom, Radisson Blu Plaza, Haltia Nuuksiossa ja Visit Helsingin Helsinki Secret Residence. Herkuttelin suuni huumaan. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja hymyilin, ai että minä hymyilin.
Vähän nyt ehkä puolueellista sanoa, mutta parasta olimme me. Me matkabloggaajat. Olimme upeasti näkyvillä! Milja hostasi blogipaviljonkia, jossa osa meistä bloggaajista oli esittelemässä blogejaan. Upeiden ihanien ystävieni järjestämä Travelbloggers Give Back -hyväntekeväisyyskirpputori keräsi lähemmäs 2000 euroa Nepaliin kastittomien hyväksi. Tuo raha oli suuri apu, kun kastittomille lapsille rakennetaan jo peräti kymmenes koulu. Olin innoissani tekemässä ostoksia hyvän asian vuoksi, kun en muuten ehtinyt tällä kertaa järjestelytoimiin mukaan. Rahat ohjataan perille Autolla Nepaliin -projektin kautta. Kirppiksen taustoista ja lopputunnelmista voi lukea lisää Pingiviinimatkat -blogista. Parasta olivat kohtaamiset, uudet ja vanhat tuttavat, ystävät, inspiraation lähteeni.
(Kiitos kaverikuvasta ja esiintymiskuvistani ihana ystäväni, Kaukokaipuun Nella!)
Nordic Bloggers’ Experience järjestettiin jo kolmatta kertaa monien upeiden tahojen yhteistyönä. Kaikkien NBE:hen osallistuneiden bloggaajien kautta tavoitetaan miljoonia blogien lukijoita ympäri maailman. Lue lisää täältä.
2 Comments
Milla - Pingviinimatkat
25.1.2016 at 21:57Kiitos Sanna TBGB-projektin markkinoinnista ja kannustamisesta! Olihan taas aikamoinen elämys kokonaisuus messut kaiken kaikkiaan. Mukava kuulla, että NBE oli jälleen menestys. Eipä kyllä niin, että mitään muuta voisi odottaakaan. Erittäin osuva otsikko muuten postauksessasi! Täytyy tässä toipuessa pitää mielessä.
Lotta Watia | Unagidon
26.1.2016 at 20:06Oli kiva taas nähdä messuilla! Harmilliseti en ehtinyt enää lauantaina kuuntelemaan mm. sun luentoa enkä osallistumaan bloggaajakirppikseen. :-/ Kiva että kuitenkin ehti torstaina ja perjantaina kaikkia nähdä. 🙂 Ensi kertaan taas!