Olen monena vuonna ollut tähän aikaan syyskuussa jossain lämpimässä. Viime vuonna esimerkiksi matkanjohtajana ihanassa Toscanassa. Ihan yhtä monena vuonna olen harmitellut, etten ymmärrä nauttia myös Suomen syksystä ja ruskasta. Kaksi vuotta sitten maailmanympärimatkan alettua Islannista (josta tämän jutun kuvat ovat) ajattelin, että myös Suomesta saattaisi löytyä tämän kaltaisia maisemia. En tiedä, koska kokemukseni Suomen pohjoisosasta ovat melkoisen vähäiset ihan joka vuodenaikana. Syitä siihen on monia. Suurin on tietenkin se, että käytän kaiken liikenevän ajan ja rahan siihen, että pääsen lämpimään. Muistin taas miksi, kun kylmä viima toi kolotukset ja voimattomuuden tullessaan super-kesän jälkeen. Toinen on se, että himoitsemani luontokohteet pohjoisessa ovat todella vaikeasti saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä ihan kenelle vain. Meille esteettömyyttä tarvitseville ongelma on vielä vähän suurempi, kun kimppakyytipalstoiltakaan harvemmin löytyy ratkaisua.
Sitten kun Suomi-maisemiin pääsen, hurahdan yleensä kuitenkin täysin. Niin tapahtui vuosi sitten Vuokatissa. Tai kun elokuun alussa istuin ystävieni autossa matkalla kohti Multiaa ja mökkiä ja aloin haaveilla siitä, että voisin vain istua pitkään siinä autossa ohikiitäviä maisemia ihaillen. Silloin oli tiedossa jo Rovaniemellä 25.9. järjestettävä esteettömän matkailun inspiraatioilta ja siitä se ajatus sitten lähti. Hyvä niin, sillä silloin oli helle ja kaikki tuntui mahdolliselta. Nyt iltojen pimennettyä ei mieleni ole enää yhtään niin vastaanottavainen seikkailuille, vaikka juuri tähän aikaan, arjen ja väsymyksen napattua otteisiinsa, niitä seikkailuja tarvitsee.
Siispä lauantaiaamuna minä, Islannissakin kanssani seikkaillut ystäväni Inka sekä avustajani Salla starttaamme tuon samaisen seikkailu-unelmia herättäneen auton, jonka saan ystäviltäni lainaksi. Otamme suunnaksi 761 kilometrin päässä sijaitsevan Pikku-Syötteen, jossa vietämme ensimmäisen yön minut tutkimusmatkalle kutsuneessa Hotelli Pikku-Syötteessä. Matkan varrella täytyy toki pitää pausseja ja ensimmäistä kertaa elämässäni selvittelen muun muassa huoltoasemien vessavaihtoehtoja (kiitos ABC sivujenne tiedoista). Matkallemme osuu myös Puolanka ja Hepokönkään vesiputous, jonka haluaisin nähdä. Saa nähdä, jos aikataulumme antaisi periksi.
Sunnuntaina suuntaamme Syötteeltä 120 kilometrin päähän Hossan kansallispuistoon. Hossa on Suomen 40. kansallispuisto, jonka avajaisia vietettiin viime vuonna. Se on myös Suomen esteettömin kansallispuisto, jossa on useampi esteetön reitti, kalastuslaituri sekä esteettömiä erämökkejä. Meidän vierailun aikaan ei vapaana ollut enää sähköllisiä esteettömiä mökkejä ja sähköttömään ei lopulta rohkeuteni riittänyt, sillä haluan yöpaikalta varman lämmön ja mahdollisuuden ladata sähkäriä koko yön. Päivien aikana on nimittäin tarkoitus kulkea paljon. Hossassa on kuitenkin siis paljon vaihtoehtoja, joista kirjoitan myöhemmin tarkemmin. Vietettyämme päivän Hossassa jatkamme 100 kilometriä pohjoiseen, Rukalle. Siellä sijaitsee Lomalehdon kaksi esteetöntä mökkiä/lomahuoneistoa: Rukaranta ja Rukantuikku. Toisessa näistä vietämme toisen yömme. Seuraavana aamuna ehdimme toivottavasti ainakin kivuta esteetöntä reittiä Ruka-tunturin huipulle!
Rukalta nousemme vielä 87 kilometriä pohjoiseen, tämän reissun pohjoisimpaan pisteeseen, Sallaan. Olin viime vuoden marraskuussa Rovaniemellä puhumassa esteetöntä matkailua käsittelevässä tilaisuudessa, jossa oli myös Sallan matkailun edustaja. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran heidän ”In the middle of nowhere” eli ”keskellä ei mitään” -sloganiin. Silmäni hakeutuivat tuohon häshtagiin sosiaalisessa mediassa vuoden aikana monta kertaa ja nyt, kun käytössä on kerrankin tyhjyyden keskellekin vievä auto, ei tilaisuutta voi jättää käyttämättä. Salla on paikka, jossa hiljaisuudesta pitäisi taatusti nauttia enemmän kuin yksi päivä ja yö, mutta siihen meillä ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Vietämme kolmannen yömme Holiday Club Sallan kahden makuuhuoneen villassa. Lomakeskuksen kylpylä on valitettavasti sesongin ulkopuolella kiinni maanantaisin eli juuri meidän oleilumme aikaan. Harmi, sillä kylpylä on esteetön ja siellä on allasnostin, joka on Suomen kylpylöissä valitettavan harvinainen näky. Ehkä luonto kuitenkin riittää.
Sallasta automme suuntaa 150 kilometrin päähän Scandic Rovaniemeen, jossa esteettömän matkailun inspiraatioilta alkaa tiistaina klo 17. Matkalla jätämme Inkan lentokentälle ja myöhemmin seuraamme liittyy paluumatkan toiseksi kuskiksi avustajani Milja, joka lomailee viikonlopun samalla suunnalla. Rovaniemen suunnalla olisi myös hyviä esteettömiä luontoreittejä, mutta en sure, jos emme ehdi sinne. Rovaniemelle pääsee nimittäin helposti myös lentämällä, joten nuo paikat ovat myös myöhemmin saavutettavissa. Inspiraatioillassa odotan eniten toivottavasti monen nykyisen tai uuden lukijan tapaamista, sillä porukkaa on jälleen tulossa paljon! Kiva päästä myös takaisin Scandic Rovaniemi Cityyn, joka on uudistunut sitten kolmen vuoden takaisen edellisen vierailuni. Lue lisää inspiraatioilloista täältä ja ilmoittaudu mukaan Tampereen tai Helsingin iltaan!
Rovaniemeltä suuntaamme keskiviikkoaamuna 808 kilometriä takaisin Helsinkiin. Melkoinen rutistus siis tulossa halki syksyisten maisemien sekä monta uutta kohdetta ihasteltavaksi ja teille kaikille jaettavaksi. Matkaamme voi seurata koko reissun ajan Facebookissa ja Instagramissa ja reissun jälkeen kaikki kokemukset tulevat luonnollisesti tänne. Otan myös mielelläni vastaan kaikki parhaat automatkavinkit, sillä nyt ei olla ollenkaan omalla mukavuusalueellani – ja se se vasta kutkuttaakin!
No Comments